Yhteystiedot ja palaute

Me Hyvät ry
puheenjohtaja@mehyvat.fi
puh. 040-735 0074 Pankkiyhteys:
FI20 5236 0420 0488 40
Rek.nro: 185.314
y-tunnus: 1801121-8
Facebook: Me Hyvät ry

MMC ja HC


MMC

Meningomyeloseele, eli selkäydinkohju (MMC) syntyy sikiönkehityksen varhaisvaiheessa, jolloin osa sikiön kehittyvästä hermostoputkesta jää sulkeutumatta. Tästä seuraa jonkin asteinen selkäytimen vaurioituminen ja se ilmenee yleisimmin alaraajojen eriasteisina tunnottomuus- ja halvausoireina. Vamman seurauksena myös rakon ja suolen toiminta voi olla poikkeavaa, josta saattaa seurata osittainen, tai täydellinen pidätyskyvyttömyys. Meningomyeloseelen hoito aloitetaan heti syntymän jälkeen korjausleikkauksella, jossa selkäydinkanavan ulkopuolella olevat hermot palautetaan takaisin selkäydinkanavaan ja selän kohjukohta suljetaan kirurgisesti.

Vamman lääketieteelliset hoitomuodot ovat kehittyneet viime vuosikymmeninä ja vammasta aiheutuvia urologisia- ja ortopedisia ongelmia voidaan tehokkaasti lievittää ja jopa korjata. Monipuoliset ja nykyaikaiset apuvälineet, fysioterapia ja muut tukimuodot tarjoavat meningomyeloseelevammaisille lapsille hyvät mahdollisuudet osallistua ja kehittyä oman ikäkautensa mukaisesti.

HC

Hydrokefalia (HC) on vamma, jossa aivo-selkäydinnesteen (likvorin) normaali kierto on estynyt siten, että kallonsisäinen paine kohoaa. Kohonneen aivopaineen oireita ovat mm. päänsärky, pahoinvointi ja näköhäiriöt . Pitkään koholla ollessaan aivopaine voi aiheuttaa aivoihin ja hermostoon pysyviä vaurioita, jotka voivat ilmetä mm. muisti-, näkö-, ja hahmotushäiriöinä.

Hydrokefalian tavallisin hoitomuoto on ns. likvorshuntti, jonka toinen pää asetetaan leikkauksessa aivokammioon ja toinen pää vatsaonteloon. Ylimääräinen aivo-selkäydinneste purkautuu shunttiletkua pitkin vatsaonteloon ja kohonnut kallonsisäinen paine helpottuu. Shuntti saatetaan joskus myöhemmin joutua vaihtamaan, mikäli toimintahäiriöitä ilmenee, mutta toisaalta shuntti voi toimia hyvin kymmeniä vuosia aiheuttamatta mitään ongelmia.

MMC- ja HC-vammat eivät käytännössä juurikaan rajoita ihmisen mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa monella tavalla. Yksilöllisten tukimuotojen ja apuvälineiden avulla näiden vammojen kanssa voi elää onnellista ja täysipainoista elämää.